Tuomikirvojen talvimunalaskentaan perustuva tuomikirvaennuste on valmistunut. Ennusteen mukaan kotimaisen tuomikirvakannan aiheuttama tuhoriski painottuu ensi kesänä Keski-Pohjanmaalta P- ja E-Karjalaan ulottuvalle vyöhykkeelle.  Kuoriutumiskelpoisten tuomikirvan talvimunien määrä Perhossa (61) ja Viitasaarella (45) ylittivät selvästi suuren tuhoriskin alarajan (40 talvimunaa / 100 silmua).  Tuhot ovat mahdollisia myös Leppävirran (16), Liperin (12) ja Parikkalan (10) seuduilla. Eteläisessä Suomessa talvimunamäärät olivat pieniä ja kotimaisen kirvakannan aiheuttama tuhoriski pieni. Kaikilta alueilta ei valitettavasti saatu näytteitä. Varsinkin korkeamman tuhoriskin lähialueilla onkin varauduttava mahdollisiin tuhoihin.

Kotimainen tuomikirvakanta saa vuosittain täydennystä kaukokulkeumana eteläisten ja kaakkoisten ilmavirtausten mukana tulevista kirvoista, minkä seurauksena tuhoriski voi yllättäen nousta. Tietoa mahdollisista kirvojen kaukokulkeumista kasvukaudella saa kasvinterveyden ajankohtaistiedotteista Luken Maatalousinfosta ja LukeKasKas-palvelusta.

Taas on aika varautua tulevaan ja selvittää kotimaisen tuomikirvakannan runsaus ja kerätä näytteet vuosittaista tuomikirvaennustetta varten. Ennuste perustuu tuomikirvojen talvimunien laskentaan ja sitä varten tarvitaan näytteitä tuomen silmuista ympäri Suomea. Mitä enemmän näytepisteitä on, sitä kattavampi ja luotettavampi ennuste kotimaisen tuomikirvakannan suuruudesta saadaan.

Näytteenotto-ohjeet:

Tuomenoksat pitäisi kerätä ja lähettää tarkastettavaksi marraskuun aikana. Tuomenoksat kootaan vähintään kolmesta, mielellään viidestä pellon läheisyydessä kasvavasta tuomesta. Kunkin puun oksaniput sidotaan erillisiksi nipuiksi. Noin 50 cm:n mittaisia oksia tarvitaan kustakin tuomesta 20-30 kappaletta. Näytteet kerätään puun joka puolelta normaalilta ulottumakorkeudelta. Ennen näytteenottoa kannattaa varmistaa, että oksat ovat tuoreita ja että puu varmasti on tuomi. Jokaisesta näytteestä pitäisi löytyä vähintään 100 elävää silmua.

Liitä näytteiden mukaan tieto näytteenottopaikasta (paikkakunta) sekä yhteystiedot (nimi ja sähköpostiosoite). Kaikille oksia lähettäneille lähetetään omien näytteiden laskentatulokset ja ensi kesän tuomikirvaennuste heti tulosten valmistuttua tammikuussa 2023.

Näytteet toimitetaan osoitteeseen:

Erja Huusela, Luonnonvarakeskus (Luke), Planta/Tietotie 4, 31600 Jokioinen

Lisätietoja:      Erja Huusela, Erikoistutkija, Luke Kasvinterveys

etunimi.sukunimi@luke.fi, p. 029 532 6148 / 040 149 8332

Härkäpapupiilokas (Bruchus rufimanus) on härkäpavun siemeniä vioittava tuholainen, jota löytyi viime kesänä Suomesta.  Härkäpapupiilokkaan vioitukset erottuvat sadon joukosta paljain silmin. Vioittuneissa härkäpavun siemenissä erottuu usein kaksi erikokoista pyöreää reikää: pienempi juuri kuoriutuneen toukan sisäänmenoreikä ja suurempi aikuisen ulostuloreikä. Kokonaiskuvan saamiseksi Luke Kasvinterveys kerää tietoja  härkäpapupiilokkaan esiintymisestä myös tänä vuonna.  Ilmoita mahdollisesta härkäpapupiilokashavainnosta vastaamalla kyselyyn.

Viime vuonna oli yksittäinen havainto myös hernepiilokkaan (Bruchus pisorum)  esiintymisestä herneellä. Jos hernesadossa näkyy vastaavanlaisia piilokkaan vioituksia, ilmoita mahdollisesta hernepiilokashavainnosta tällä kyselylomakkeella.

Rapsipistiäisen toukkia ja niiden aiheuttamaa syöntivioitusta on havaittu paikoin syysöljykasveilla.  Rapsipistiäisen toukat ovat väriltään erittäin tummanvihreitä tai  harmaanmustia.

Kasvustoja on nyt syytä seurata mahdollisten nopeasti etenevien tuhojen varalta. Pienten toukkien havainnointi vaatii tarkkuutta. Isot toukat voivat tuhota kasvustoa nopeasti.Rapsipistiäisen karkea torjuntakynnys on 1 toukka / kasvi.

Kevätöljykasveilla  juovakirppoja oli  alkukasvukaudesta vaihtelevasti, mutta erityisesti ohrakirppaa ja sen vioitusta oli kevätviljoissa runsaasti.

Nyt juovakirppojen toinen eli talvehtiva sukupolvi on nyt liikkeellä paikoin erittäin runsaana. Lämmin sää lisää riskiä ja taimettuvien syysöljykasvilohkojen tarkkailu on nyt tarpeen varsinkin, jos lohkon läheisyydessä on kevätöljykasveja. Pyretroidiruiskutusta kannattaa harkita, jos havaitaan keskimäärin 1 kirppa/sirkkataimi tai 30 % sirkkalehtien pinta-alasta syöty.

Poikkeuksellisen lämmin sää lisää huomattavasti kahukärpäsriskiä.  Nyt kannattaakin huomioida, että oraiden vioitusriski aikaisilla syysviljakylvöksillä on erittäin suuri.

Kahukärpästarkkailu uusilla syysviljalohkoilla on syytä aloittaa heti kylvön jälkeen. Karkea kahukärpäsen torjuntakynnys on yli viisi kahukärpästä vuorokaudessa puolikkaan A4-arkin kokoista kelta-ansaa kohti. Torjuntakynnys ylittyy usein moninkertaisesti.Torjunta kohdistetaan aikuisiin kahukärpäsiin ennen munintaa. Mahdollinen torjunta pyretroidi-valmisteella on tehtävä jo viljan ollessa 1,5-2 -lehtiasteella.

Kaskaita on ollut tänäkin kesänä runsaasti. Viirukaskaan esiintymistä on syytä tarkkailla kahukärpässeurannan yhteydessä etenkin niillä alueilla, joilla on aiemmin ollut vehnän kääpiökasvuvirusta (WDV).

Etanariski kannattaa huomioida etenkin uusia syysöljykasvilohkoja perustettaessa varsinkin niillä alueilla, joilla kesän sademäärät ovat olleet suuria ja etanaongelmaa on aiemmin esiintynyt. Kosteus säilyy kasvustoissa pidempään syksyn lästeyessä ja öiden pidentyessä, mikä lisää riskiä helteistä huolimatta. Riskiä lisää myös olki ja kasvijätteet, joiden suojassa etanat viihtyvät.

Etanatarkkailua voi tehdä ns. etana-ansoilla levittämällä kasvustoon märän säkin tai laudan alle lesettä ja tarkastamalla ansan aamuisin. Kyntö on tehokas etanoiden torjuntakeino. Kemiallinen torjunta on mahdollista rautafosfaatti-valmisteilla.

Uusilla syysöljykasvilohkoilla on syytä tarkkailla myös kirppojen, kaalikoin ja rapsipistiäistoukkien esiintymistä.

Lämpösummapohjaisen ennusteen mukaan porkkanakärpäsen toinen lento on jo alkamassa lounaisrannikolla, vaikka ensimmäinen lento on vielä käynnissä Pohjois-Suomessa.

Lämpösummapohjaisen ennusteen mukaan pikkukaalikärpäsen toinen lento on alkamassa Etelä-Suomessa.

Joitakin aikuisa gammayökkösiä on tavattu ruokailemasta kukkivilta kasveilta tällä viikolla. Myös aiemmilla viikoilla on tehty yksittäisiä havaintoja gammayökkösistä eri puolilla Etelä-Suomea ja Pohjanmaalla. Mahdollista toukkien  esiintymistä kannattaa seurata lähiaikoina härkäpavulla, öljy- ja vihanneskasveilla sekä perunalla.

Hernekääriäisen lento jatkuu vilkkaana ja lentohuippu on monin paikoin jo käsillä. Torjuntakynnys vaihtelee herneen käyttötavan mukaan. Torjuntakynnys kuivaherneellä  on vähintään 10 kääriäistä ja tuoreherneellä enemmän kuin 3 kääriäistä pyydyksessä kahtena perättäisenä tarkastuskertana. Hernekääriäisen torjunta kohdistetaan munista kuoriutuviin toukkiin. Torjunta-aika määräytyy feromonipyydyssaaliin mukaisen lentohuipun ja lämpötilan perusteella. Hernekääriäisriski on suurin lohkoilla, joiden lähellä on viime vuonna kasvanut hernettä.

Torjunta kohdistetaan kuoriutuviin toukkiin aikuisten esiintymishuipun ja lämpösumman perusteella. Suositeltu torjunta-ajankohta on noin 8-12 vrk:n kuluttua torjuntakynnyksen ylittymisestä, kun +10 asteen ylittävää lämpösummaa on torjuntakynnyksen ylittymisestä kertynyt yli 80 astetta. Helteisellä säällä vaadittava lämpösumma kertyy jo viikossa. Torjuntaa ei kannata tehdä ennen kasvuston kukintaa. Kukkivan hernekasvuston pyretroidikäsittely on sallittua vain mehiläisten lentoajan ulkopuolella, klo 22-06 välisenä aikana.

Tähkä- ja vehnäsääskien tarkkailu vehnäkasvustoissa on ajankohtaista. Alkukesän suotuisat kosteusolot ja vallitseva helteinen sää lisäävät sääskiriskiä. Tarkkailu on tarpeen vehnän tähkälle tulosta kukintavaiheeseen saakka. Sääskien havainnointi on parasta tehdä illalla tuulen tyynnyttyä. Torjuntakynnys oranssinkeltaisella tähkäsääskellä on 1 sääski/6-7 tähkää ja sitruunankeltaisella vehnäsääskellä 1 sääski/1-3 tähkää. Torjuntaan soveltuvat pyretroidivalmisteet.

Mynämäen härkäpavussa esiintyy selkeitä lehtihomeen oireita alemmilla lehdillä (Kuva Arto Markkula).

Härkäpapukasvustoista on löydetty lehtihometta (Peronospora viciae). Lehtihome on maalevintäinen sienitauti, joka viihtyy erityisesti viileässä ja kosteassa säässä. Oireet näkyvät harmahtavan vaaleina laikkuina lehdissä. Lehden alapinnalla voi nähdä harmahtavaa rihmaston kasvua. Myöhemmin laikut tummenevat ja niitä on enää vaikea erottaa muista vioituksista. Taudinaiheuttajat voivat säilyä maassa jopa 10 vuotta.

Verkkolaikku on levinnyt ylälehdille kaksitahoisessa ohrassa Koskella Tl (Kuva Marja Jalli).

Alkukasvukausi on suosinut kosteudesta hyötyvien lehtilaikkutautien etenemistä. Siemenlevintäinen verkkolaikku on edennyt jo ylemmille lehdille. Vehnän jälkeen kylvetyssä vehnässä esiintyy paikoin runsaastikin pistelaikkua. Rehevät, hyvin kosteutta ylläpitävät kasvustot ovat suosiollisia myös härmälle. Vaikka helteet osittain rauhoittavat tilannetta, on tarkkailu nyt ajankohtaista. Monin paikoin kasvustot ovat lippulehdellä tai lähestymässä lippulehtivaihetta. Rehevä kasvu on tuonut esiin myös ravinnepuutoksia, kuten mangaaninpuutosoireita.

Ensimmäiset hernekääriäiset on havaittu seuranta-ansoissa Etelä-Suomessa ja feromonipyydystarkkailun aloitus on nyt ajankohtaista. Hernelohkolle kannattaa laittaa kaksi feromonipyydystä, jotka tarkastetaan 2-3 päivän välein. Torjuntakynnys vaihtelee herneen käyttötavan mukaan. Hernekääriäisen torjunta kohdistetaan munista kuoriutuviin toukkiin. Torjunta-aika määräytyy feromonipyydyssaaliin ja lämpötilan perusteella. Hernekääriäisriski on suurin lohkoilla, joiden lähellä on viime vuonna kasvanut hernettä.

Viime vuonna Suomesta härkäpavulla ensi kerran löydettyä härkäpapupiilokasta, on  havaittu useammasta paikasta eteläisestä Suomesta kukkivilta piennarkasveilta.  Havainnot viittaavat lajin onnistuneeseen talvehtimiseen.

Härkäpapupiilokkat siirtyvät härkäpapukasvustoon kukinnan alkaessa. Helteinen sää edesauttaa lajin lisääntymistä ja munintaa lisäten vioitusriskiä.  Härkäpapupiilokkaan torjuntaan ei tällä hetkellä ole sallittuja kasvinsuojeluaineita.

Pikkukaalikärpäsen lento on päättymässä Etelä-Suomessa, mutta isokaalikärpäsen muninnan odotentaan jatkuvan heti pikkukaalikärpäpsen lennon perään. Kaalikoita on tavattu paikoitellen. Lämpenevä sää nopeuttaa niiden toukkakehitystä, joten vioitusta saattaa tulla nopeasti. Kirppoja on edelleen tavattu nuorilla taimilla, ja lämmin sää pahentaa kirppojen tuhoja.

Kevätrypsi- ja rapsikasvustot vaihtelevat kehitysasteeltaan. Rapsikuoriaisia esiintyy nyt vaihtelevasti ja lohkokohtainen tarkkailu on ajankohtaista. Paras torjuntateho saadaan aikaisessa nuppuvaiheessa, jolloin voidaan vähentää pääversoon kohdistuvaa vioitusta. Varhaisessa nuppuvaiheessa rapsikuoriaisen torjuntakynnys on 0.5-1 kuoriainen/kasvi ja myöhemmin, ennen kukintaa 2-3 kuoriaista/kasvi. Torjuntaan suositellaan ensisijaisesti asetamipridi- ja indoksakarbi-valmisteita, ja pyretroideista vain tau-fluvalinaattia. Torjunnassa on huomioitava tarkoin valmisteiden käyttörajoitukset ja mehiläisvaroitukset.

Myös kaalikoin ja rapsipistiäisen  toukkien mahdollista esiintymistä on syytä tarkkailla.

Porkkanakempin lentoennuste varoittaa nyt suuresta lentoriskistä Lounais-Suomen rannikolla. Riskin odotetaan kasvavan juhannuksen tienoolla myös muualla Etelä-Suomessa, koska sään ennustetaan lämpenevän ja muuttuvan aurinkoisemmaksi loppuviikosta.

Porkkanakempin lentoennuste varoittaa kohonneesta lentoriskistä Lounais-Suomessa ja Etelä-Suomen rannikkoalueilla.

Kevätviljakasvustoista löytyy kahukärpäsiä. Kahukärpäsvioitukselle ovat yleensä alttiita myöhään kylvetyt tai hitaasti orastuneet kevätviljat, jotka eivät vielä ole saavuttaneet 4-lehtivaihetta.  Kevätviljoilla sivuversot yleensä kompensoivat pääverson vioituksen ja torjuntaan on harvoin tarvetta.

Viime viikon aikana on tehty ensimmäiset kaalikoihavainnot seuranta-ansoista. Keskiviikon saderintaman edellä tiistaina on myös havaittu tulleen hyönteisparvia etelän ja kaakon suunnalta. Näissä parvissa on  voinut olla lisää kaalikoita. Kaalikoitarkkailu on tarpeen kaali- ja öljykasveilla nyt ja myöhemmin kasvukaudella.

Omenakääriäisen lento on käynnistynyt. Omenakääriäisten esiintymistä voi seurata feromoniansoilla. Torjunta on ajankotainen noin 10–12 vrk:n kuluttua lentohuipun jälkeen, kun ensimmäiset toukat alkavat kuoriutua.

Lämpösummapohjaisen ennusteen mukaan porkkanakärpäsen lentohuippu on alkamassa Lounais-Suomessa.

Herukan kukinta on eri vaiheissa eri puolilla maata. Etelä-Suomessa kukinta on jo ohi, Keski-Suomessa menossa, ja Pohjois- ja Itä-Suomessa vasta alkamassa. Herukalla karviaiskoisan sekä varsi- ja versosääsken toukkavioituksia seurataan kukinnan jälkeen, jolloin niitä voi vielä tarvittaessa torjua. Tänä vuonna herukkakoin vioituksia on paikoin esiintynyt. Herukkakoin torjunta tehdään aikaisin keväällä silmunkärkien vihertyessä, tai viimeistään ennen kukinnan alkua. Aikuisten herukkakoiden esiintymistä seurataan feromonipyydyksillä kesäkuun alusta alkaen. Feromonipyydysten avulla voidaan todeta torjunnan onnistuminen ja ennakoida seuraavan kevään torjuntatarvetta.

Porkkanakärpäsen lento alkamassa lounaisrannikolla. Porkkanakärpäpsen lämpösummapohjainen ennuste on päivitetty niin, että rannikkoalueilla, missä lumi sulaa aikaisemmin, ennuste noudattaa alempia kynnysarvoja kuin muualla maassa.

Pikkukaalikärpäsen lentohuippu on alkamassa Etelä-Suomessa. Muninnan odotetaan vilkastuvan, kun saderintama menee ohi.

Lämpösumman kertymä on Jokioisilla vasta 100 päiväastetta, mutta pikkuhedelmäkääriäisen lento on jo alkanut. Torjunta voi olla tarpeen, jos kokonaissaalis ylittää 10 kääriäistä/pyydys kukinnan lopulla. Mikäli havaitaan selvä lentohuippu, torjunta tehdään 10–12 vrk:n kuluttua siitä, kuitenkin aikaisintaan kukinnan päätyttyä. Normaalisti torjunta tehdään noin viikon kuluessa kukinnan päättymisestä. Omenakääriäisen lennon odotetaan alkavan, kun iltalämpötila auringon laskiessa on yli 16 astetta. Feromonipyydysten asennus on viimeistään nyt ajankohtaista.

Herneen ja härkäpavun taimissa on paikoin juovahernekärsäkkään aiheuttamaa vioitusta eli pyöreitä koloja sirkkalehtien ja ensimmäisten kasvulehtien reunoilla. Tarkkailu tehdään etenkin lohkojen reunoilla herneen taimettuessa.

Torjuntaa on tarpeen vain, jos kärsäkkäitä ja vioituksia on paljon, herneen ja härkäpavun kasvu on hidasta, ja sää jatkuu kuivana ja lämpimänä. Selviä kynnysarvoja torjunnalle ei ole. Suurilla lohkoilla riittää yleensä lohkon reunaosien ruiskutus. Torjuntaan sallitut valmisteet kannattaa tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä https://www.kemidigi.fi/kasvinsuojeluainerekisteri/haku

Vattukärsäkkäiden muninta mansikalla alkaa kukkanuppujen tultua esille. Sitä ennen ne saattavat nakerrella pieniä reikiä mansikan lehtiin. Karistusvatinäytteellä voidaan helposti seurata kärsäkkäiden ja luteiden esiintymistä. Myös vatinäytteeseen putoavat katkenneet nuput kertovat vattukärsäkkään esiintymisestä. Kärsäkkäitä voi löytyä jo harsojen alta, kuten myös korvakärsäkkäitä ja punkkeja. Marjaluteita oli viime syksynä paljon ja ne talvehtivat aikuisina, joten mansikalla on syytä seurata niiden esiintymistä. Sekä marjaluteet että peltoluteet vioittavat imennällään mansikan kukkapohjusta.

Vattukuoriainen tulee kasvustoon lentäen. Kuoriaiset voivat tulla ensin omenankukkiin ja siirtyä sieltä vadelmalle. Vadelmalla kuoriaisten saapumisen tarkkailuun käytetään valkoista liima-ansaa, jonka väri houkuttaa niitä vadelman kukintaan asti. Tarkkailua voi tehdä myös ravistelemalla vadelmien latvaversoja valkoisen pesuvadin päällä. Vattukärsäkkäät liikkuvat samoihin aikoihin vattukuoristen kanssa ja katkovat vadelman nuppuja.

Ohrakirppoja ja niiden vioitusta on  havaittu paikoin varhaisissa kevätviljan oraissa. Ohrakirppa on juovakirpoista esiintymisajankohdaltaan aikaisin ja se vioittaa etenkin ohran ja vehnän oraita niiden tullessa pintaan. Vioitusta on yleensä lehtien kärjissä.

Kevätviljat pystyvät yleensä kompensoimaan kirppojen aiheuttaman vioituksen. Torjunta on tarpeen vain, jos kirppoja ja niiden vioitusta on poikkeuksellisen paljon (yli puolet lehtialasta on syöty) ja viljan kehitys hidasta kuivuuden vuoksi.

Rapsikuoriaiset ovat lähteneet liikkeelle ja niiden tarkkailu syysöljykasveilla on ajankohtaista. Syysöljykasveilla rapsikuoriaisen torjuntakynnys on  aikaisessa nuppuvaiheessa on 2-3 kuoriaista/kasvi ja myöhäisessä nuppuvaiheessa ja lähellä kukinnan alkua 5-6 kuoriaista/kasvi.

Juovakirppoja on jo havaittu. Kirppojen tarkkailu on tarpeen erityisesti taimettuvilla öljykasvipelloilla ja kaalikasveilla niin avomaalla kuin taimikasvatustiloissa.

Vaikka sää on ollut koleaa, lämpösummapohjaisen lentoennustemallin mukaan pikkukaalikärpäsen lento on alkamassa Etelä-Suomessa.

Kylvösiemenen siemensertifiointia varten tarkastettavaksi toimitetusta hernenäytteestä on Ruokaviraston siemenlaboratoriossa löydetty hernepiilokas-kuoriainen ja vioitusta. Hernepiilokas löytyi näytteestä, joka on peräisin kesällä 2021 Etelä-Pohjanmaalla olleen siemenviljelyksen sadosta.

Hernepiilokkaan lajitunnistuksen varmisti Luonnontieteellisen keskusmuseon asiantuntija. Hernepiilokas (Bruchus pisorum) kuuluu samaan sukuun kuin kesällä 2021 havaittu härkäpavun tuholainen härkäpapupiilokas (Bruchus rufimanus). Suomessa hernepiilokkaasta on tehty havaintoja 1900-luvun alusta ainakin vuoteen 1956 asti Helsingissä (laji.fi). Tällöin lajia on löytynyt esimerkiksi Valtion viljavarastosta. Viimeisin havainto on kirjattu vuodelta 1969 Sastamalasta. Laji on laajalle levinnyt Euroopassa, Aasiassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa

Hernepiilokas on 4–5 mm pitkä kovakuoriainen, joka munii herneen kehittyvien palkojen päälle, mistä toukka porautuu kuoren läpi kehittyvään siemeneen ja kehittyy aikuiseksi siemenen sisällä. Siemennäytteestä, josta hernepiilokas löytyi, löytyi myös piilokkaaseen sopivia tyypillisiä vioituksia: pyöreitä, halkaisijaltaan 2–3 mm kokoisia reikiä, jotka syntyvät aikuisen kuoriaisen porautuessa ulos siemenestä. Hernepiilokas on haitallinen tuhooja runsaina määrinä, koska piilokas kehittyy herneen siemenen sisällä tehden siellä vahinkoa. Jos toukka syö siementä itävyyden kannalta kriittisistä kohdasta, siemenen itävyys voi olla menetetty. Syöntijäljet pilaavat myös sadon elintarvikekäytön.

Hernepiilokas leviää siemenen mukana. Jos lämpösummakehitys ei ole ollut riittävää kasvukauden aikana eikä aikuinen ole ehtinyt kehittyä, laji säilyy siemenessä toukka- tai koteloasteena. Hyönteinen voi myös talvehtia aikuisena luonnossa, josta se voi lentää lähimpään hernekasvustoon muutaman kilometrin matkan. Lajilla on vain yksi sukupolvi vuodessa. Talvehtimismahdollisuudesta huolimatta leviäminen siemenen mukana on todennäköisin vaihtoehto.

Koska piilokkaat eivät ole säänneltyjä lajeja herneen ja härkäpavun peltolajikkeiden siemenviljelyssä ja -sertifioinnissa, lajien esiintymistä ei tarvitse tarkastaa sertifiointia varten tarkastettavaksi toimitetuista näytteistä laboratoriotarkastuksessa. Tarkastuksessa löydetty piilokas ei aiheuta herneen siemenerän hylkäystä, jos piilokasta tai sen syömiä herneitä ei ole niin paljon, että itävyys laskisi alle itävyysvaatimuksen. Syksyllä 2021 löydetyn hernepiilokkaan aiheuttamat vioitukset olivat vähäisiä eivätkä vaikuttaneet erän puhtausprosenttiin tai itävyyteen.

Hernepiilokkaaseen viittaavia vioituksia, muttei piilokasta, löytyi myös toisesta hernenäytteestä, joka oli viljelty kesällä 2021 Hämeessä. Löydetyn hernepiilokkaan alkuperäinen lähde ei ole tiedossa. Käytetyt siemenet kummassakin tapauksessa olivat kotimaista alkuperää. Todennäköisesti lämmin kasvukausi 2021 edisti lajin kehitystä.

Koska kahdelta eri paikalta on siemennäytteissä löydetty tuholaiseen viittaavia vioituksia, pyydämme kaikkia herneenviljelijöitä tarkkuuteen. Jos mahdollisia vioituksia tai hernepiilokkaita alkaa löytyä jatkossakin omilta viljelyksiltä, asiasta pyydetään ilmoittamaan alla olevalla kyselylomakkeella.

Linkki kyselyyn: Ilmoita hernepiilokashavainnostasi

Lähde: Ruokaviraston tiedote ja Luke.fi.

Tuomikirvojen talvimunalaskentaan perustuva tuomikirvaennuste on valmistunut. Ennusteen mukaan kotimaisen tuomikirvakannan aiheuttama tuhoriski on jäämässä pieneksi lähes koko maassa ensi kesänä.  Kuoriutumiskelpoisten tuomikirvan talvimunien määrä keskimäärin oli Ilmajoella melko lähellä suuren tuhoriskin alarajaa (40 talvimunaa / 100 silmua) ja Isossakyrössä hyvin lähellä mahdollisten tuhojen alarajaa (15 talvimunaa /100 silmua). Muualla määrät olivat kohtuullisen pieniä, vaikkakin vaihtelua talvimunamäärissä oli tälläkin kertaa erittäin paljon jopa samalta paikalta otettujen näytteiden välillä.

Kotimainen tuomikirvakanta saa vuosittain täydennystä kaukokulkeumana eteläisten ja kaakkoisten ilmavirtausten mukana tulevista kirvoista, minkä seurauksena tuhoriski voi yllättäen nousta. Tietoa mahdollisista kirvojen kaukokulkeumista kasvukaudella saa kasvinterveyden ajankohtaistiedotteista.

Viime viikon aikana on tehty ensimmäiset kaalikoihavainnot seuranta-ansoista. Keskiviikon saderintaman edellä tiistaina on myös havaittu tulleen hyönteisparvia etelän ja kaakon suunnalta. Näissä parvissa on  voinut olla lisää kaalikoita. Kaalikoitarkkailu on tarpeen kaali- ja öljykasveilla nyt ja myöhemmin kasvukaudella.